Atropos

Atropos, 2014Atropos, 2014

Viime huhtikuusta olen ehtinyt kasvattaa kaksi sukupolvea pääkallokiitäjiä (Acherontia atropos). Laji on tunnettu selässä olevasta pääkallokuviostaan. Kuviosta johtuen kiitäjä on saanut negatiivisen maineen: siihen on yhdistetty pahuutta ja yliluonnollisuutta. On olemassa lukuisia uskomuksia, joiden mukaan pääkallokiitäjän näkeminen ennustaa kuolemaa tai vakavaa onnettomuutta.

Pääkallokiitäjiä havaitaan öisin mehiläispesillä hunajaa imemässä. Se pystyy tunkeutumaan pesiin jäljittelemällä mehiläisten tuoksua ja käyttää perhosmaailmassa ainutlaatuista kykyään mekastaa äänellä, jota on verrattu päästäisen piipitykseen tai heinäsirkan siritykseen. Pääkallokiitäjä mönkii sisälle pesään, työntää terävän imutorvensa kennostoon ja nauttii jopa teelusikallisen hunajaa kerrallaan.

Pääkallokiitäjän tieteellinen nimi Atropos viittaa kuolemaan ja myyttiseen kohtalon jumalattareen, jonka tehtävänä on katkaista ihmisen elämänlanka. Atropos oli vanhin kolmesta kohtalotarsisaruksesta, ja hänet tunnettiin joustamattomana tai "väistämättömänä".

Olen piirtänyt viime aikoina paljon näitä erikoisia lemmikkejäni. Yksi teema, jota olen käsitellyt, on ollut rintasyöpä, sillä meillä on sitä suvussa. Olen pohtinut, kuinka rinta voi olla sekä elämän antaja että sen ottaja. Maalauksessani nainen luovuttaa pääkallokiitäjälle äidinmaitoa, kuin hunajaa. Medenimijällä on kova elämänjano. Toivottavasti kiitäjä ei katkaise imettäjänsä elämänlankaa.

metamorfoosimetamorfoosi

Lähteet: Wikipedia, Kaleva.fi
suomeksi